TOKO-tuloksia

Osallistuimme ensimmäiseen voittajaluokan kokeeseen syyskuun alussa. Koe oli Etelä-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuskoe Hämeenlinnassa, johon meidän ei edes pitänyt alunperin osallistua. Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen joukkueeseen tarvittiin kuitenkin yllättäen yksi ylemmän luokan koirakko, joten suostuin osallistumaan voittajaluokkaan viikkoa ennalta suunniteltua aikaisemmin. Ja kyllä kannatti! Tuloksena VOI1 273p. ja sij. 1/5. Kaiken lisäksi KHN:n joukkue, johon mekin kuuluimme, voitti Etelä-Hämeen kennelpiirin joukkuemestaruuden!

Hyppynouto meni nollille, kun Dani kiersi esteen lähtiessään hakemaan minun aivan vinoon heittämääni kapulaa. Muutoin arvosanat vaihteliva 8-10 välillä. Erityisen kivalta tuntui, että saimme ehkäpä voittajaluokan hankalimmista liikkeistä, ruudusta ja tunnarista, täydet kympit. Ja Dani pysyi kivassa vireessä koko suorituksen ajan. Olin todella tyytyväinen, mutta myös yllättynyt Danin upeasta suorituksesta.

Seuraava koe olikin viikon päästä Espoossa. Kyseessä oli Golden Ringin toko-mestaruuskoe. Mietin tuon ykköstuloksen saamisen jälkeen, kannattaisiko meidän kisata enää lainkaan voittajaluokassa. Mutta päädyin siihen, että mennään nyt vaan, kun kerran oli ilmoittauduttu. Ja se kannatti jälleen! Vaikka Dani nollasi sekä hyppynoudon että liikkeestä istumisen, onnistuimme saamaan ykköstuloksen pistein 257. Muista liikkeistä kun saimme pääasiassa 9-10. Dani oli lopulta voittajaluokan paras kultainennoutaja, joten saimme lisäksi Auran Nuuskun Malja -kiertopalkinnon! On se vaan aika taitava tokoilija <3



Syyskuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme jälleen Espooseen. Tällä kertaa kyseessä oli Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen toko-mestaruuskoe. Ja Danilla oli mahdollisuus saada TK3-koulari.

Ruutu oli sijoitettu keskelle kenttää, mutta se ei Danin hahmottamista haitannut. Minun orientaationi oli kuitenkin aivan metsässä. Dani suuntasi upeasti ja vauhdikkaasti ruutuun, mutta minä annoin pysähtymiskäskyn aivan liian myöhään. Olin kuitenkin katsovinani, että Dani mahtui ruutuun, vaikkakin ajautui melko taakse, ja käskin sen maahan. Pettymys oli suuri, kun kävellessäni kohti ruutua huomasin, että Dani oli puoliksi ulkona ja ruutu siis auttamatta nollilla.

Dani teki tasaisen varmaa työtä läpi kokeen, vaikka liikkeestä istuminen meni jälleen nollille (edes kaksoiskäsky ei auttanut). Hyppynouto sujui tällä kertaa lievästi vinoa perusasentoa lukuunottamatta mallikkasti ja siitä olin tosi tyytyväinen. Muutenkin olin erittäin tyytyväinen koiran suoritukseen, omaan suoritukseeni olin puolestani hyvin pettynyt. Ilman tuota minun ruudun hahmottamisongelmaa oltaisiin hyvinkin voitu saada se viimeinen ykkönen tänään. Nyt siis tuloksena VOI3 217p. ja sij. 2/4.

Suureksi yllätyksekseni Danista tuli kaikesta huolimatta Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen vuoden 2010 TOKO-mestari, joten kovin pettyneenä ei kisoista tarvinut lähteä. En ollut ajatellut alunperin kerätä Danille TK3-koularia, enkä todennäköisesti tee niin nytkään, vaikka meillä on jo kaksi ykköstä plakkarissa.

Seuraavaksi alkaakin EVL:ssä uutena tulevien liikkeiden harjoittelu. Niin ja se pilkun viilaus sitten kaikessa muussa tekemisessä. Jostain syystä Dani on viime aikoina ollut todella epävarma liikkestä istumisessa, joten sille täytyy nyt tehdä jotain. Mutta onpas taas mukavaa päästä täysillä opettelemaan kaikenlaisia uusia liikkeitä!

Kesän tapahtumia

VEPE

Aloitimme toukokuun viimeisellä viikolla uutena harrastuksena vesipelastuksen. Ilmat todella suosivat vepeilijöitä helteiden jatkuessa viikosta toiseen läpi kesän. Harrastus vei meidät kyllä täysillä mukanaan! Dani oppi soveltuvuuskokeen/alokasluokan liikkeet (uinti 50 metristä, esineen vienti 20 metrin päähän veneeseen, veneen nouto 20 metristä ja hukkuvan pelastaminen 20 metristä) nopeasti ja soveltuvuuskokeeseen uskaltauduimme heinäkuun puolessa välissä. Sove meni läpi täysin pistein ja pääsimme starttaamaan seuraavana päivänä alokasluokassa. Myös alokasluokan startti meni nappiin ja Dani oli alokasluokan paras koira täysillä pisteillä.

Seuraava startti oli Tampereella heinäkuun lopussa. Kokemattomana ohjaajana menin lukkoon, kun Dani ei lähtenytkään viemään vientiesinettä veneelle ensimmäisellä lähetyksellä kuten aina ennen kokeissa. Sähläsin uudelleen lähetyksessä, kun oletin, että lähetysaika oli ehtinyt mennä umpeen. Lopulta Dani teki hienon viennin ja lähetysaika ehti ylittyä vain kahdella sekunnilla. Olin kuitenkin vahingossa koskenut Danin kaulapantaan (mikä on kiellettyä) uudelleen lähetyksessä, joten omilla töppäilyilläni nollasin liikkeen. Muut tehtävät Dani suoritti tasaisen varmasti. Kyllä harmitti, kun ykköstulos oli niin lähellä..



Tämän kesän viimeisen startin teimme syyskuun alussa. Kouluni alkoi jo vähän elokuun puolivälin jälkeen, joten emme olleet päässeet treenaamaan muutamaan viikkoon. Kun saavuin koepaikalle, huomasin että maalimerkit olivat erilaiset kuin harjoituksissamme käyttämät kepit. Merkit olivatkin tennispallon tyyppiset, joiden keskeltä kohosi pieni viiri. Huolestuin, koska tiedän minkälainen pallohullu Dani on. Pallot ovat sille maailman rakkaimpia, ihan yhtä tärkeitä kuin ruoka. Ja niin siinä kävi kuten pelkäsin, Dani ei pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin niiden pallon muotoisten maalimerkkien kyttäämiseen. Koe oli oikea pohjanoteeraus, Dani ei halunnut viedä vientiesinettä veneeseen eikä hakea hukkuvaa, kun se näki vaan ne ihanat pallot.

Aloittaessamme vepe-harrastuksen päätin, että pääasia on, että koiralla on hauskaa. Ja olen varma, että sillä on ollut aina hauskaa, vaikka sitten pallon muotoisia maalimerkkejä jahdatessa. Vepe on kyllä se harrastus, missä Dani todella syttyy ja käy kierroksilla.

Ensi kesän tavoitteena on saada vielä se viimeinen ALO1, jotta pääsemme siirtymään avoimeenluokkaan. Dani osaa kaikki avoimenluokan liikkeet. Vientiä täytyy vaan vielä vahvistaa, koska Dani on tottunut siihen, että se saa käskyn myös veneestä. Mutta olen tarkoituksella opettanut Danin alusta asti viemään vieraalle ihmiselle (eli en ole itse ollut veneessä ja apuohjaaja on vaihdellut), jotta siirtyminen avoimeenluokkaan kävisi sujuvammin.

Keväällä ennen vesipelastuksen aloittamista Dani oli niin jumissa selkälihaksistaan, että edes hieronta ei kunnolla auttanut. Vepeily teki Danin lihaksille ihmeitä. Erityisesti lantion seudun lihakset ovat vahvistuneet ja Dani on pystynyt kesän jälkeen juoksemaan suorassa asennossa hyvällä askeleella. Tiesin miten erinomainen elementti vesi on nivelvaivaiselle koiralle, mutta silti sen vaikutukset pääsivät yllättämään minut todella positiivisesti.



NOME

Treenasimme nomea ahkerasti (aikaisempaan verrattuna) pienellä porukalla läpi kesän. Onnistuimme rakentamaan treenit niin, että Dani oli todella innoissaan kaikista tehtävistä. Hakuruudut sujuivat kerta kerralta paremmin, ei puhettakaan entisaikojen haahuilusta. Dani ei enää empinyt riistalla, mutta yllättäen meille tulikin ongelma liiallisesta kuumumisesta. Erään kerran jäljeltä tullessaan Dani päätti pysähtyä ja puri kanin rikki. Että ojasta allikkoon. Kokeilimme myös miten Dani reagoisi fasaaniin, jos se vaikka herättäisi enemmän hakuintoa kuin varikset. Mutta kävikin sitten niin, että fasaanit olivat Danin mielestä aivan mielettömän ihania ja suu louskutti sellaista tahtia, että hirvitti. Eli meille tuli eteen uusi ongelma -riistan rikkominen.

Tähtäimessä oli taippareihin osallistuminen elokuun lopussa ja viimeistelytreeneissä Dani toimi hyvin; oli innokas, eikä rikkonut riistoja. Mutta kun pääsimme taippareihin, kaikki vanha palasi. Dani ei suostunut hakemaan veneestä heitettyä lokkia, vaikka kaikki rannasta heitetyt lokit se haki hyvin. Ranta oli lettoa ja koira sai tehdä todella töitä päästäkseen edes uimaan, mutta ei sen olisi pitänyt työskentelyä näin paljon haitata. Taipparit siis tyssäsivät siihen mihin viimeksikin, tuomarin mukaan itseluottamuksen, minun mukaan motivaation puutteeseen. Koska Dani oli kokeen viimeinen koira, pyysin mielenkiinnosta, että saisimme kokeilla hakuruutua. Kaikkien hyvin sujuneiden harjoitusten jälkeen Dani kuitenkin palasi samaan vanhaan; juoksenteli muiden koirien jälkiä, pysähtyi syömään ruohoa ym. Osoitti siis, ettei voisi vähempää kiinnostaa.

Taippareihin tuskin enää mennään, koska Dani ei jostain syystä pysty toimimaan siellä samalla tavalla kuin kotona. Ja nome on Danin mielestä selvästi kokeilemistamme lajeista vähiten mieluisin. Miksi siis yrittää väkisin. Treenaamme varmasti jatkossakin nomea, mutta vain ihan omaksi iloksi ja koiran ehdoilla. Nyt kävi siis niin, että ohjaaja taipui ennen koiraa.

TOKO

Kuuma kesä vei hieman tokoiluintoa, mutta kyllä me muutaman kerran viikossa pyrittiin jotain tekemään. Emme käyneet missään ohjatuissa treeneissä, vaan pääasiassa treenasimme yksin tai pienellä kaveriporukalla. Luulen, että vähempi treenaaminen sopi Danille oikein hyvin, koska se oppi kaikki voittajaluokan liikkeet mukavasti kesän aikana. Ja into pysyi erinomaisena, kun toko sai suosiolla jäädä vesipelastuksen varjoon.

Ruutu oli Danille alkujaan todella hankala, mutta kesän aikana siitä tuli melko varma liike. Epäröinnit tunnarissa jäivät pikkuhiljaa pois ja Dani sai liikkeeseen selvästi itseluottamusta. Vaihdoin luoksetulon pysäytyksen käskyn käsimerkistä sanalliseen käskyyn ja sain sillä pysähdykset huomattavasti nopeammiksi. Kaukokäskyihin pystyi vähitellen ottamaan täyden etäisyyden, mutta yhä täytyy olla tarkkana, ettei Dani etene liikevaihdoissa. Olen käyttänyt apuna lankkua etutassujen edessä, joka selvästi auttaa tuohon etenemisongelmaan.

Elokuun puolessa välissä kävin Korrin Riitan yksityistunnilla. Teimme voittajaluokan liikket koemaisesti ja ne sujuivat yllättävän mukavasti. Riitta oli sitä mieltä, että voisin hyvin ilmoittaa Danin syyskuussa voittajaluokkaan, joten tein työtä käskettyä. Hiomisen varaa meidän työskentelystä löytyy kyllä vielä vaikka kuinka paljon, mutta on mukava huomata, että Dani on omaksunut kaikki uudet liikkeet hyvin.

Suomen Kennelliiton luonnetesti

Suuntasimme kohti Karkkilaa, missä Suomen Kooikerhondje ry järjesti Tarja Matsuoin ja Lea Haanpään tuomaroiman luonnetestin. Testiin osallistuminen meinasi jäädä haaveeksi, kun minulla ei ollut Danin virallista rekisterikirjaa mukana (minulla oli vain kasvattajalta saatu kopio). Mutta kaikeksi onneksi Danin kasvattaja sattui olemaan kotona ja ystävällisesti tarjoutui auttamaan ja tuomaan rekisterikirjan puolimatkaan vastaan. Ja tuomarit lupasivat, että saamme osallistua testiin viimeisinä, kun emme omaan vuoroomme ehtineet.

Eli samalla tuli koeteltua vähän omistajankin hermoja, kun sai jännätä pääseekö koira testattavaksi vai ei. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Danin saama arvostelu oli seuraavanlainen:

* Toimintakyky +2 Hyvä, pisteet 30
* Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, pisteet 3
* Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty, pisteet 3
* Taisteluhalu +3 Suuri, pisteet 30
* Hermorakenne +2 Tasapainoinen, pisteet 70
* Temperamentti +3 Vilkas, pisteet 45
* Kovuus +1 Hieman pehmeä, pisteet 8
* Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä avoin, pisteet 45
* Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
* Yhteispisteet +234 pistettä (max. 300p)

Dani otti kokeen todella rennosti ja oli aivan innoissaan moisesta päivän piristyksestä. Häntä heilui läpi koko kokeen ja sen jälkeen.

Tuomarin kanssa Dani olisi halunnut leikkiä vetoleikkejä vaikka koko päivän. "Kelkkamurhaajan" kanssa olisi ollut myös kiva leikkiä, Dani haukkui sitä pylly pystyssä ja lopuksi vei piponkin päästä. Mammaa piti aluksi kovasti puolustaa puskasta ilmestyneeltä keppihyökkääjältä, mutta kun tilanne laukaistiin, niin Dani olisi voinut vaan jäädä hyökkääjän rapsuteltavaksi. Ylös vedetty vaate säikäytti pahan päiväisesti, mutta matka jatkui välittömästi kolisevalle tynnyrille, joka ei Danin mielestä ollut lainkaan pelottava. Seinään kytkettynä ollessa piti puolustautua hyökkääjältä haukkumalla, mutta tilanteen lauettua rapsutukset taas kelpasivat enemmän kuin hyvin. Pimeässä huoneessa Dani hakeutui tyytyväisenä tuomarin luokse ja hetki meni ennen kuin Dani muisti, että emäntäkin piti löytää.

Dani käyttäytyi hienosti läpi kokeen ja tuloksena aikas upeat pisteet. Tuomarit tykkäsivät kovasti Danista ja totesimme yhdessä, että luonteeltaan parempaa harrastuskoiraa saa hakea. Lievä pehmeys tuo mukanaan hyvän koulutettavuuden ja terve hermorakenne auttaa koiraa suoriutumaan tehtävästä kuin tehtävästä.

Upea luonteinen koira kerrassaan, nyt se on sitten oikein virallisesti todistettu!

TOKO- ja NOME-treenejä

Ajattelin tehdä tilannekatsauksen sekä tokon että nomen osalta, jotta pystyisin seuraamaan kehitystämme paremmin.

TOKO:

Paikalla makaaminen: Tällä hetkellä varma liike, vaikka olisi häiriötä. Ei ole enää haistellut maata tai vaihtanut lonkkaa levottomasti.

Paikalla istuminen: Tällä hetkellä varma liike, jatkossa täytyy tehdä myös häiriötreeniä.

Seuraaminen: Kontakti ja seuraamispaikka yleensä kunnossa, Dani saattaa innostuessaan hetkellisesti hieman edistää. Perusasennot ajoittain hakusessa eli niitä pitäisi vahvistaa ja saada nopeammaksi. Käännökset ovat alkaneet sujua paremmin, mutta Danin takajalkojen työskentelyä ja ohjaajan kävelyä täytyy parantaa. Sivuttaisaskeleet sekä peruutuksen Dani osaa, mutta niitä pitää vielä hioa. Pitkäkestoisia suorituksia täytyy harjoitella ja niistä palkkaamista miettiä (esim. etäpalkka).

Kisoissa ongelmana on silloin tällöin ollut ohjaajan jännittämisestä johtuva jätättäminen. Eli ohjaajan pitää oppia hallitsemaan hermojaan paremmin esim. mielikuvaharjoituksilla.

Liikkeestä istuminen: Istumista voisi yrittää saada hieman nopeammaksi, mutta muuten liike sujuu hyvin.

Luoksetulo: Aivan keskeneräinen. Pysähdys täytyy saada nopeammaksi (erilaiset palloleikit) ja maahan meno varmemmaksi (saattaa pysähtyä ja istua). Ja se ennakointi pois (paljon myös pelkkiä läpijuoksuja).

Ruutu: Tämä on ollut meille vaikea liike. Dani osaa etsiä ja hakeutuu mukavasti ruutuun. Mutta se paikka siellä ruudussa onkin sitten kompastuskivi, koska Dani meinaa usein jäädä liian eteen (aletaan seuraavaksi harjoitella paikkaa kutsuruutu tyyppisesti). Dani ottaa melko helposti häiriötä käskytyksestä ja on yrittänyt muutaman kerran varastaa ruudusta. Jouduin puuttumaan asiaan ja huomasin, että nyt Dani reagoi huonommin myös minun seuraa-käskyyn (miettii varmaan, että saako täältä nyt varmasti lähteä). Sivulle tulon vauhtia täytyy saada huomattavasti reippaammaksi. Eli ruudun kanssa on vielä paljon tekemistä, sitä täytyy harjoitella paljon uusissa paikoissa ja käskytettynä.

Hyppynouto: Alemmissa luokissa hyppyytin Danin melko läheltä estettä, joten nyt olemme opetelleet sitä, että Dani lähtee hyppyyn vähän kauempaa. Palautuksessa saa olla tarkkana, ettei Dani kierrä estettä. Eli olen joutunut varmistamaan asian antamalla lisäkäskyn "hyppy" takaisin tullessa. Emme tee harjoituksissa hyppyä täyskorkealla esteellä, mutta en usko, että se tuottaa kokeessa ongelmia. Tässäkin liikkeessä on vielä harjoittelemista.

Metallinouto: Ongelmana palautuksen hitaus. Eli Dani menee nopeammassa askellajissa kapulalle kuin tuo sen minulle. Tähän täytyy nyt puuttua (vauhtia pallolla).

Tunnari: Dani tekee omilla hajustamattomilla kapuloilla erinomaisesti, mutta epävarmuus tulee heti esiin, jos käytetään vieraita kapuloita tai ollaan hankalassa ympäristössä. Ongelmana on lisäksi ollut se, ettei Dani aina lähde kapuloille ensimmäisellä käskyllä ja kun pitäisi palauttaa, se jääkin seisomaan kapulakasan lähettyville (nyt kun olen yrittänyt pyrkiä eroon sanallisesta kannustamisesta). Keskeneräinen on siis tämäkin liike.

Kaukkarit: Saa olla tarkkana, ettei etene. Tekee liikkeet reippaasti ja takapalkka on toiminut hyvin. Liike kaipaa vielä hiomista etenkin täydellä matkalla.

Idari: Dani tekee liikkeet hyvin eikä ole näyttänyt häiriintyvän ohjaajan kävelystä. Mutta kulmia pitää parantaa vielä paljon; ohjaajan on opittava kääntymään niin, ettei koira joudu törmäämään törppöön tai kävelemään ohjaajan alle ja koiran on opittava käyttämään takapäätään.

Merkki ja ohjattu nouto: ei olla opeteltu vielä.



NOME

Tällä hetkellä meillä on eniten ongelmia hakuruudun kanssa. Vaikka ollaan tehty hakuruutua motivoituna tuntuu, ettei Dani vieläkään tajua hommaa tai sitten sillä ei vaan ole riittävästi motivaatiota hakuruututyöskentelyyn. Dani lähtee innokkaasti hakuun, mutta homma menee herkästi juoksenteluksi, jos ei tehdä motivoidusti. Eli Dani ei nosta dameja/variksia vaikka ne kyllä näyttäisi löytävän. Ja kun tehdään motivoidusti, alkaa into hiipua siinä kolmannen tai neljännen lähetyksen paikkeilla.

Tähän tarvisi nyt keksiä joku keino. Lähtisin mielummin korjaamaan hommaa motivoimalla kuin pakottamalla. Eli hakuinnon parantamiseksi alan seuraavaksi tekemään namiruutua; teen melko pienen hakuruudun (niin että pystyn aluksi seuraamaan koiran työskentelyä), vien ruutuun pahvimukin alle lihapullia mahdollisimman kauas toisistaan. Lähetän koiran hakuun ja kun näen, että se on löytänyt lihapullalle, kutsun sen luokse ja lähetän uudelleen (eli näin yritän saada sille motivaatiota lähteä ruutuun aina vaan uudestaan ja uudestaan). Myöhemmin hajustan lihapullien paikat variksella, jotta saan yhdistettyä homman riistanhajuun.

Danilla ei ole ongelmia riistan käsittelyssä; se ottaa riistaa spontaanisti ja nouto-ote on hyvä. Jäljestys sujuu loistavasti ja pupu näyttäisi olevan Danin suuri suosikki (ilmankos, kun on aivan hulluna rusakoiden perään).

Dani pitää uimisesta, mutta vesinoutoja täytyy vielä harjoitella. Tähän asti ne ovat sujuneet hyvin taippareita lukuun ottamatta.

Minun pitää myös alkaa olla vaativampi näissä nome-touhuissa eli ei enää suurta palkkaa sellaisista suorituksista, jotka Dani jo osaa, vaan palkkaus hillitymmin. Myöhemmässä vaiheessa voisin yhdistää haukuruututyöskentelyn myös etäpalkkaan eli kun Dani on tehnyt hyvän suorituksen, vapautan sen kauempana olevalle ruokakupille.

Tarkoituksena ei ole tehdä Danista nome-koiraa, vaan saada se läpi taippareista. Ja jos joku ihmettelee miksi, niin kai se on pääasiassa ohjaajan oppimisen ja harrastamisen halusta. Aikataululla ei sitten olekaan niin väliä.

BH-koe

Osallistuimme UMN:n Porvoossa järjestämään BH-kokeeseen. Halusin suorittaa kokeen, koska se on mielestäni hyvä osoitus koiran yhteiskuntakelpoisuudesta. PK-lajeissa emme tule Danin kanssa mitä todennäköisimmin kisaamaan.

Emme juuri harjoitelleet koetta varten, koska Dani osasi entuudestaan kaikki osa-alueet. Lähinnä opettelin itse seuraamiskaaviota ja laskemaan askelia kävellessä (mikä muuten on hankalaa, kun jännittää).

Suoritus ei ollut mikään paras mahdollinen. Seuraaminen oli todella pitkä ja puuduttava, mikä näkyi koiran (eikä vaan Danin..) huonona intona ja kontaktina seuratessa. Lisäksi Danille oli hankalaa, kun en voinut valmistella sitä seuraamiseen samalla tavalla kuin tokossa (olisi pidetty lisäkäskyinä).

Tänään myös liikkeestä istuminen meni pieleen ja Dani jäi seisomaan. Ihmetytti kyllä, koska liike on ollut todella varma harjoituksissa. Muutenkin perusasennot sujuivat tänään nihkeästi, joten mietin mahtoiko syy olla kylmässä ja jäisessä maassa vai kipeissä kinnernivelissä.. Luoksetulo olisi voinut olla vauhdikkaampi, mutta tuo vauhdin puute johtui mitä todennäköisimmin hyvin liukkaasta (paikoitellen peilikirkkaasta) jäisestä maasta.

Kokeenjärjestäjä oli luvannut paikallamakuuseen alustan, mutta kokeen alussa tuomari totesi, että alustaa ei saa käyttää koska "kukas koira nyt alustalta lähtisi". Harmitti laittaa koira makaamaan lumeen ja jäähän lähes kymmeneksi minuutiksi (eli toisen koirakon suorituksen ajaksi), mutta Dani jaksoi hienosti ja makasi paikallaan koko ajan.

Kaupunkiosuus oli lasten leikkiä Danille (ja kaikille muillekin), koska kuljemme lähes viikoittain Helsingin keskustan ihmispaljoudessa ja liikenteessä. Tuloksena siis hyväksytty käyttäytymiskoe ja BH-koulutustunnus sekä ensimmäinen tämän vuoden tavoitteen täyttyminen.