Koiraa kuvaamassa

Diagnostisen kuvantamisen opettajani ehdotti minulle Danin alkuperäiset kyynär- ja kinnerkuvat nähtyään, että ottaisimme Danista kontrollikuvat ja katsoisimme, miltä nivelet näyttävät nyt kaksi vuotta myöhemmin. Ja kun hintakin saatiin sovittua kohdalleen opetus- ja tutkimuskäyttöön vedoten, niin mahdotonhan siitä oli kieltäytyä. Samalla tarkistettiin Danin sydämen EKG-käyrä, kun sen syke on etenkin levossa kovin alhainen.

Eli otimme molemmista kinnernivelistä ja oikeasta kyynärnivelestä röntgenkuvat ja kyynärästä lisäksi tietokonetomografiakuvat. Oletuksena oli tietenkin, että nivelrikko olisi edennyt kaikissa viallisissa nivelissä. Kiinnostus oli oikeastaan siinä, että kuinka paljon pahemmaksi tilanne on muuttunut vuosien varrella.

Vastoin kaikkia ennakko-oletuksia sain kuitenkin upeita uutisia; Danin kinnernivelten nivelrikko ei ole pahentunut merkittävästi kahden vuoden takaisesta tilanteesta ja kyynärnivelessä ei ole tapahtunut mitään muutoksia eli kyynärnivelen löydös on koiran kannalta merkityksetön.

Onhan Dani pysynyt koko ajan melko oireettomana, mutta en olisi silti osannut arvata tätä. Mahtava tunne ja onnistumisen ilo, jotain minun on täytynyt tehdä oikein. Tärkeimpinä tekijöinä näen sen, että olen pitänyt koiran hoikkana ja hyvässä lihaskunnossa, lenkkeillyt pehmeillä alustoilla (käytännössä metsässä/pururadalla koira vapaana) ja harrastanut sen kanssa lajeja, jotka eivät rasita niveliä liikaa. Eikä rasvahapoista, erikoisruoista ja glukosamiiniravintolisistä ole varmasti myöskään ollut haittaa.

Niin ja se alhainen syke.. sen diagnosoitiin johtuvan ns. urheilijan sydämestä eli siitä, että koira on niin hyvässä fyysisessä kunnossa. Kai se on nyt vaan uskottava vastoin kaikkia aikaisempia ennustuksia, että meillä voi sittenkin olla vielä monta aktiivista harrastusvuotta edessä rakkaan karvakorvani kanssa. :)

Menneen vuoden tuloksia ja tulevan vuoden suunnitelmia

Viime vuosi sujui harrastusten osalta yli odotusten. Vesipelastusta oli alunperin tarkoitus harrastaa vaan huvittelu mielessä ilman minkäänlaisia kisasuunnitelmia, mutta kuinkas kävikään.. Me molemmat innostuimme lajista niin, että kokeisiin osallistuminen tuntui itsestään selvältä ja Dani onnistuikin saavuttamaan mukavia tuloksia.

Vepe on ihanan rento laji tokoon verrattuna ja sopii siis mitä parhaiten vastapainoksi tokoilun pilkun viilaukselle. Kauhea hinku olisi päästä taas vepeilemään. Mutta vielä saa hetken odottaa, että jäät sulaa ja vedet lämpenee ennen kuin kausi taas startataan.

Tulevana kesänä lähdemme tavoittelemaan sitä viimeistä ALO1-tulosta vepessä ja jos kaikki sujuu hyvin, niin jatkamme kisaamista sitten avoimessa luokassa. Olen päättänyt ottaa tulevana kesänä jämäkämmän otteen Danin ohjaamisen suhteen, että saisin pidettyä sen kierrokset aisoissa lähetykseen asti ja kohdistettua täten parhaan työinnon nimenomaan lähetykseen/lähtölupaan. Tähän asti Dani on nimittäin kiskonut minut neliveto päällä lähetyspaikalle ja hösöttänyt kauheasti ennen lähtölupaa, jolloin keskittyminen itse tehtävään on mielestäni kärsinyt. Toinen asia johon olen ajatellut kiinnittää huomiota on liikkeiden pilkkominen osiin, jotta pääsen palkkaamaan muustakin kuin kokonaisesta suorituksesta.

Vepen vuoksi meillä on vielä yksi näyttelyreissukin edessä. Vesipelastusvalioksi tulemiseen kun vaaditaan vähintään arvosana hyvä yli 2-vuotiaana saavutettuna. Ei sillä, että Dani välttämättä saavuttaisi koskaan tuota titteliä, mutta jos sellainen mahdollisuus joskus siunaantuu, niin eipähän sitten ainakaan jää tuosta typerästä näyttelytuloksesta kiinni.

Viime vuoden tokoilut sujuivat yllättävän hienosti ja meillä on nyt kilpailuoikeus erikoisvoittajaluokassa. Lisäksi Dani valittiin kauden lopuksi Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen vuoden 2010 toko-mestariksi! Dani on oppinut evl:n liikkeet hyvin, mutta vielä pitää saada tekemiseen paljon varmuutta ja tarkkuutta. Kunhan nämä lumet ja jäät nyt sulaisi pian, että päästäisiin kunnolla treenaamaan. Tavoitteena on startata evl:ssä keväällä ilman minkäänlaisia tulostavoitteita, jotta näen edes vähän missä ollaan menossa. Ja kesällä treenataan sitten niitä juttuja, joissa huomaan olevan eniten puutteitta, että päästäisiin kisaamaan syksyllä oikein toden teolla.