Koiraa kuvaamassa

Diagnostisen kuvantamisen opettajani ehdotti minulle Danin alkuperäiset kyynär- ja kinnerkuvat nähtyään, että ottaisimme Danista kontrollikuvat ja katsoisimme, miltä nivelet näyttävät nyt kaksi vuotta myöhemmin. Ja kun hintakin saatiin sovittua kohdalleen opetus- ja tutkimuskäyttöön vedoten, niin mahdotonhan siitä oli kieltäytyä. Samalla tarkistettiin Danin sydämen EKG-käyrä, kun sen syke on etenkin levossa kovin alhainen.

Eli otimme molemmista kinnernivelistä ja oikeasta kyynärnivelestä röntgenkuvat ja kyynärästä lisäksi tietokonetomografiakuvat. Oletuksena oli tietenkin, että nivelrikko olisi edennyt kaikissa viallisissa nivelissä. Kiinnostus oli oikeastaan siinä, että kuinka paljon pahemmaksi tilanne on muuttunut vuosien varrella.

Vastoin kaikkia ennakko-oletuksia sain kuitenkin upeita uutisia; Danin kinnernivelten nivelrikko ei ole pahentunut merkittävästi kahden vuoden takaisesta tilanteesta ja kyynärnivelessä ei ole tapahtunut mitään muutoksia eli kyynärnivelen löydös on koiran kannalta merkityksetön.

Onhan Dani pysynyt koko ajan melko oireettomana, mutta en olisi silti osannut arvata tätä. Mahtava tunne ja onnistumisen ilo, jotain minun on täytynyt tehdä oikein. Tärkeimpinä tekijöinä näen sen, että olen pitänyt koiran hoikkana ja hyvässä lihaskunnossa, lenkkeillyt pehmeillä alustoilla (käytännössä metsässä/pururadalla koira vapaana) ja harrastanut sen kanssa lajeja, jotka eivät rasita niveliä liikaa. Eikä rasvahapoista, erikoisruoista ja glukosamiiniravintolisistä ole varmasti myöskään ollut haittaa.

Niin ja se alhainen syke.. sen diagnosoitiin johtuvan ns. urheilijan sydämestä eli siitä, että koira on niin hyvässä fyysisessä kunnossa. Kai se on nyt vaan uskottava vastoin kaikkia aikaisempia ennustuksia, että meillä voi sittenkin olla vielä monta aktiivista harrastusvuotta edessä rakkaan karvakorvani kanssa. :)