TOKO-tuloksia

Osallistuimme ensimmäiseen voittajaluokan kokeeseen syyskuun alussa. Koe oli Etelä-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuskoe Hämeenlinnassa, johon meidän ei edes pitänyt alunperin osallistua. Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen joukkueeseen tarvittiin kuitenkin yllättäen yksi ylemmän luokan koirakko, joten suostuin osallistumaan voittajaluokkaan viikkoa ennalta suunniteltua aikaisemmin. Ja kyllä kannatti! Tuloksena VOI1 273p. ja sij. 1/5. Kaiken lisäksi KHN:n joukkue, johon mekin kuuluimme, voitti Etelä-Hämeen kennelpiirin joukkuemestaruuden!

Hyppynouto meni nollille, kun Dani kiersi esteen lähtiessään hakemaan minun aivan vinoon heittämääni kapulaa. Muutoin arvosanat vaihteliva 8-10 välillä. Erityisen kivalta tuntui, että saimme ehkäpä voittajaluokan hankalimmista liikkeistä, ruudusta ja tunnarista, täydet kympit. Ja Dani pysyi kivassa vireessä koko suorituksen ajan. Olin todella tyytyväinen, mutta myös yllättynyt Danin upeasta suorituksesta.

Seuraava koe olikin viikon päästä Espoossa. Kyseessä oli Golden Ringin toko-mestaruuskoe. Mietin tuon ykköstuloksen saamisen jälkeen, kannattaisiko meidän kisata enää lainkaan voittajaluokassa. Mutta päädyin siihen, että mennään nyt vaan, kun kerran oli ilmoittauduttu. Ja se kannatti jälleen! Vaikka Dani nollasi sekä hyppynoudon että liikkeestä istumisen, onnistuimme saamaan ykköstuloksen pistein 257. Muista liikkeistä kun saimme pääasiassa 9-10. Dani oli lopulta voittajaluokan paras kultainennoutaja, joten saimme lisäksi Auran Nuuskun Malja -kiertopalkinnon! On se vaan aika taitava tokoilija <3



Syyskuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme jälleen Espooseen. Tällä kertaa kyseessä oli Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen toko-mestaruuskoe. Ja Danilla oli mahdollisuus saada TK3-koulari.

Ruutu oli sijoitettu keskelle kenttää, mutta se ei Danin hahmottamista haitannut. Minun orientaationi oli kuitenkin aivan metsässä. Dani suuntasi upeasti ja vauhdikkaasti ruutuun, mutta minä annoin pysähtymiskäskyn aivan liian myöhään. Olin kuitenkin katsovinani, että Dani mahtui ruutuun, vaikkakin ajautui melko taakse, ja käskin sen maahan. Pettymys oli suuri, kun kävellessäni kohti ruutua huomasin, että Dani oli puoliksi ulkona ja ruutu siis auttamatta nollilla.

Dani teki tasaisen varmaa työtä läpi kokeen, vaikka liikkeestä istuminen meni jälleen nollille (edes kaksoiskäsky ei auttanut). Hyppynouto sujui tällä kertaa lievästi vinoa perusasentoa lukuunottamatta mallikkasti ja siitä olin tosi tyytyväinen. Muutenkin olin erittäin tyytyväinen koiran suoritukseen, omaan suoritukseeni olin puolestani hyvin pettynyt. Ilman tuota minun ruudun hahmottamisongelmaa oltaisiin hyvinkin voitu saada se viimeinen ykkönen tänään. Nyt siis tuloksena VOI3 217p. ja sij. 2/4.

Suureksi yllätyksekseni Danista tuli kaikesta huolimatta Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen vuoden 2010 TOKO-mestari, joten kovin pettyneenä ei kisoista tarvinut lähteä. En ollut ajatellut alunperin kerätä Danille TK3-koularia, enkä todennäköisesti tee niin nytkään, vaikka meillä on jo kaksi ykköstä plakkarissa.

Seuraavaksi alkaakin EVL:ssä uutena tulevien liikkeiden harjoittelu. Niin ja se pilkun viilaus sitten kaikessa muussa tekemisessä. Jostain syystä Dani on viime aikoina ollut todella epävarma liikkestä istumisessa, joten sille täytyy nyt tehdä jotain. Mutta onpas taas mukavaa päästä täysillä opettelemaan kaikenlaisia uusia liikkeitä!

Kesän tapahtumia

VEPE

Aloitimme toukokuun viimeisellä viikolla uutena harrastuksena vesipelastuksen. Ilmat todella suosivat vepeilijöitä helteiden jatkuessa viikosta toiseen läpi kesän. Harrastus vei meidät kyllä täysillä mukanaan! Dani oppi soveltuvuuskokeen/alokasluokan liikkeet (uinti 50 metristä, esineen vienti 20 metrin päähän veneeseen, veneen nouto 20 metristä ja hukkuvan pelastaminen 20 metristä) nopeasti ja soveltuvuuskokeeseen uskaltauduimme heinäkuun puolessa välissä. Sove meni läpi täysin pistein ja pääsimme starttaamaan seuraavana päivänä alokasluokassa. Myös alokasluokan startti meni nappiin ja Dani oli alokasluokan paras koira täysillä pisteillä.

Seuraava startti oli Tampereella heinäkuun lopussa. Kokemattomana ohjaajana menin lukkoon, kun Dani ei lähtenytkään viemään vientiesinettä veneelle ensimmäisellä lähetyksellä kuten aina ennen kokeissa. Sähläsin uudelleen lähetyksessä, kun oletin, että lähetysaika oli ehtinyt mennä umpeen. Lopulta Dani teki hienon viennin ja lähetysaika ehti ylittyä vain kahdella sekunnilla. Olin kuitenkin vahingossa koskenut Danin kaulapantaan (mikä on kiellettyä) uudelleen lähetyksessä, joten omilla töppäilyilläni nollasin liikkeen. Muut tehtävät Dani suoritti tasaisen varmasti. Kyllä harmitti, kun ykköstulos oli niin lähellä..



Tämän kesän viimeisen startin teimme syyskuun alussa. Kouluni alkoi jo vähän elokuun puolivälin jälkeen, joten emme olleet päässeet treenaamaan muutamaan viikkoon. Kun saavuin koepaikalle, huomasin että maalimerkit olivat erilaiset kuin harjoituksissamme käyttämät kepit. Merkit olivatkin tennispallon tyyppiset, joiden keskeltä kohosi pieni viiri. Huolestuin, koska tiedän minkälainen pallohullu Dani on. Pallot ovat sille maailman rakkaimpia, ihan yhtä tärkeitä kuin ruoka. Ja niin siinä kävi kuten pelkäsin, Dani ei pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin niiden pallon muotoisten maalimerkkien kyttäämiseen. Koe oli oikea pohjanoteeraus, Dani ei halunnut viedä vientiesinettä veneeseen eikä hakea hukkuvaa, kun se näki vaan ne ihanat pallot.

Aloittaessamme vepe-harrastuksen päätin, että pääasia on, että koiralla on hauskaa. Ja olen varma, että sillä on ollut aina hauskaa, vaikka sitten pallon muotoisia maalimerkkejä jahdatessa. Vepe on kyllä se harrastus, missä Dani todella syttyy ja käy kierroksilla.

Ensi kesän tavoitteena on saada vielä se viimeinen ALO1, jotta pääsemme siirtymään avoimeenluokkaan. Dani osaa kaikki avoimenluokan liikkeet. Vientiä täytyy vaan vielä vahvistaa, koska Dani on tottunut siihen, että se saa käskyn myös veneestä. Mutta olen tarkoituksella opettanut Danin alusta asti viemään vieraalle ihmiselle (eli en ole itse ollut veneessä ja apuohjaaja on vaihdellut), jotta siirtyminen avoimeenluokkaan kävisi sujuvammin.

Keväällä ennen vesipelastuksen aloittamista Dani oli niin jumissa selkälihaksistaan, että edes hieronta ei kunnolla auttanut. Vepeily teki Danin lihaksille ihmeitä. Erityisesti lantion seudun lihakset ovat vahvistuneet ja Dani on pystynyt kesän jälkeen juoksemaan suorassa asennossa hyvällä askeleella. Tiesin miten erinomainen elementti vesi on nivelvaivaiselle koiralle, mutta silti sen vaikutukset pääsivät yllättämään minut todella positiivisesti.



NOME

Treenasimme nomea ahkerasti (aikaisempaan verrattuna) pienellä porukalla läpi kesän. Onnistuimme rakentamaan treenit niin, että Dani oli todella innoissaan kaikista tehtävistä. Hakuruudut sujuivat kerta kerralta paremmin, ei puhettakaan entisaikojen haahuilusta. Dani ei enää empinyt riistalla, mutta yllättäen meille tulikin ongelma liiallisesta kuumumisesta. Erään kerran jäljeltä tullessaan Dani päätti pysähtyä ja puri kanin rikki. Että ojasta allikkoon. Kokeilimme myös miten Dani reagoisi fasaaniin, jos se vaikka herättäisi enemmän hakuintoa kuin varikset. Mutta kävikin sitten niin, että fasaanit olivat Danin mielestä aivan mielettömän ihania ja suu louskutti sellaista tahtia, että hirvitti. Eli meille tuli eteen uusi ongelma -riistan rikkominen.

Tähtäimessä oli taippareihin osallistuminen elokuun lopussa ja viimeistelytreeneissä Dani toimi hyvin; oli innokas, eikä rikkonut riistoja. Mutta kun pääsimme taippareihin, kaikki vanha palasi. Dani ei suostunut hakemaan veneestä heitettyä lokkia, vaikka kaikki rannasta heitetyt lokit se haki hyvin. Ranta oli lettoa ja koira sai tehdä todella töitä päästäkseen edes uimaan, mutta ei sen olisi pitänyt työskentelyä näin paljon haitata. Taipparit siis tyssäsivät siihen mihin viimeksikin, tuomarin mukaan itseluottamuksen, minun mukaan motivaation puutteeseen. Koska Dani oli kokeen viimeinen koira, pyysin mielenkiinnosta, että saisimme kokeilla hakuruutua. Kaikkien hyvin sujuneiden harjoitusten jälkeen Dani kuitenkin palasi samaan vanhaan; juoksenteli muiden koirien jälkiä, pysähtyi syömään ruohoa ym. Osoitti siis, ettei voisi vähempää kiinnostaa.

Taippareihin tuskin enää mennään, koska Dani ei jostain syystä pysty toimimaan siellä samalla tavalla kuin kotona. Ja nome on Danin mielestä selvästi kokeilemistamme lajeista vähiten mieluisin. Miksi siis yrittää väkisin. Treenaamme varmasti jatkossakin nomea, mutta vain ihan omaksi iloksi ja koiran ehdoilla. Nyt kävi siis niin, että ohjaaja taipui ennen koiraa.

TOKO

Kuuma kesä vei hieman tokoiluintoa, mutta kyllä me muutaman kerran viikossa pyrittiin jotain tekemään. Emme käyneet missään ohjatuissa treeneissä, vaan pääasiassa treenasimme yksin tai pienellä kaveriporukalla. Luulen, että vähempi treenaaminen sopi Danille oikein hyvin, koska se oppi kaikki voittajaluokan liikkeet mukavasti kesän aikana. Ja into pysyi erinomaisena, kun toko sai suosiolla jäädä vesipelastuksen varjoon.

Ruutu oli Danille alkujaan todella hankala, mutta kesän aikana siitä tuli melko varma liike. Epäröinnit tunnarissa jäivät pikkuhiljaa pois ja Dani sai liikkeeseen selvästi itseluottamusta. Vaihdoin luoksetulon pysäytyksen käskyn käsimerkistä sanalliseen käskyyn ja sain sillä pysähdykset huomattavasti nopeammiksi. Kaukokäskyihin pystyi vähitellen ottamaan täyden etäisyyden, mutta yhä täytyy olla tarkkana, ettei Dani etene liikevaihdoissa. Olen käyttänyt apuna lankkua etutassujen edessä, joka selvästi auttaa tuohon etenemisongelmaan.

Elokuun puolessa välissä kävin Korrin Riitan yksityistunnilla. Teimme voittajaluokan liikket koemaisesti ja ne sujuivat yllättävän mukavasti. Riitta oli sitä mieltä, että voisin hyvin ilmoittaa Danin syyskuussa voittajaluokkaan, joten tein työtä käskettyä. Hiomisen varaa meidän työskentelystä löytyy kyllä vielä vaikka kuinka paljon, mutta on mukava huomata, että Dani on omaksunut kaikki uudet liikkeet hyvin.